Työnohjaus – kokemuksellisten merkityssuhteiden ajattelun paikka

Kesälomalla on mukavasti aikaa miettiä asioita syvemmin, lukea sattumalta syliin tippuneita artikkeleita tai vaikka keskittyä johonkin yksittäiseen kysymykseen pidemmäksi ajaksi ja testata omaa ymmärrystä eri ilmiöiden kohdalla. Ilman deadlinea ajattelu on todella vapauttavaa.

Luin Lauri Rauhalan Kanava 8/1981 artikkelia ”Psykologia. Kokemustiede inhimillisesta kokemuksesta” ja yllätyin, miten voikin olla, että lähes 40 vuotta sitten kirjoitetut ajatukset tuntuvat tälläkin hetkellä ajankohtaisina. Rauhala kirjoittaa ihmisen ainutlaatuisuuden ymmärtämisen tärkeydestä, subjektiudesta ja siitä, miten ihminen on merkityksiä luova ja niillä operoiva olento. Hän myös ilmaisee huolta ja varoittaa sen unohtamisesta ja kannustaa tutkijoita ihmisen kokemuksen merkityssuhteiden tutkimiseen ymmärtämisen metodin kautta. Tutkimalla käyttäytymistä tai toiminta ei voi ihmistä täysin ymmärtää.

Rauhala pohtii myös toiminnan ja ymmärtämisen suhdetta ja kirjoittaa että ”… toiminnalla on ihmisen maailmasuhteessa aivan eri funktio kuin ymmärtämisellä: vaikka ne usein muodostavat funktionaalisen kokonaisuuden ne eroavat toisistaan selvästi siten, että ymmärtäminen on toiminnan käsitteellistämistä”. Tämä tarkoittaa sitten sitä, että ymmärtämistä tutkiessa tarvitaan vain sitä ja ainoastaan sitä ilmiötä kuvaavat, omat käsitteet. Ymmärtämisen ilmiötä kuvaavat käsitteet löytyvät mielen ominaisuuksien ja suhteiden kuvauksista ja sitä puolta ihmisestä pitäisi tutkia kokemustiede (T. Latomaa: ymmärtävä psykologia). Ihmisen toimintaa, käyttäytymistä, puhetta täytyy ymmärtää kokonaisuutena ja ymmärtämisen ilmiön tutkimiseen tarvitaan omat käsitteet.

Rauhala myös kehottaa keksimään uusia menetelmiä, joilla voisi päästää lähemmäksi oman ja toisen ihmisen kokemuksen (tutkimuskohteen) ymmärtämistä.

Pysähdyin lukiessa ajattelemaan seuraavia kohtia:

  • Miksi ihmisen psyykkinen on sivutettu ja vieläkin analysoimaton puoli ihmisessä?
  • Edelleen on selvittämättä kysymykset siitä, miten ihminen on olemassaolossaan merkityskokemuksia muodostava ja niillä operoiva olento.
  • Mikä on merkityskokemuksen perusstruktuuri, miten ne reaalistuvat, mikä on niiden asema ja tehtävä ihmisen kokonaisuudessa sekä miten niitä on tutkittava?
  • Kokemus ilmenee tajunnallisuuden erilaisissa selkeys- ja tiedostamisasteissa. Niissä reaalistuvia yksinkertaisempia kokemusyksiköitä kutsutaan merkityssuhteiksi. Erilaisia ja eritasoisia merkityssuhteita voidaan kutsua ymmärtämiseksi, jolla tarkoitetaan kaikkea mieltämistä, kuten ajattelua, tunnetta, uskoa, harhaa ja untaakin. Niille kaikille on yhteistä, että ne ovat koettuja merkityksiä.
  • Tutkiessa ns. psyykkistä, tutkitaan sitä, miten erilaiset merkityssuhteet organisoituvat, mitä ne kulloikin ovat, miten ne asettautuvat ihmisen suhteeseen todellisuuteen eli maailmaan ja mitä siitä seuraa hänen olemassaolonsa kokonaisuudelle.

Kun ajattelen luettua työnohjaustyöni kannalta, niin siinä asiakkaan tarinan eli kerrottujen tapahtumien, ajatusten, tuntojen, mielikuvien, tulkintojen, kuvitelmien, unien eli kokemusten kokonaisvaltainen ymmärtäminen on ohjauksen ydin, siihen pyritään. Luottamuksellisessa keskustelussa, asiakkaan ainutkertaisuutta (subjektina) kunnioittaen ja hänen kokemuksensa kokonaisuutta ymmärtämään pyrkien voi avautua näkymä kokemuksellisten merkityssuhteiden uudelleen organisoitumiselle (uudistumiselle). Näin entuudesta organisoimaton organisoituu eli tulee ymmärretyksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *