Artikkelit

Kokemuksen käsite ja käyttö psykologia –tieteissä
Psykologia –tieteiden rekonstruktio normatiivis-analyyttisinä tieteinä
Timo Latomaa 

Abstrakti
Kirjoituksessa käsitellään kokemuksen käsitettä psykologia –tieteitä konstituoivana käsitteenä ja kokemuksen –käsitteen käyttöä psykologia –tieteissä. Lähtökohtana on kokemuksen käsitteen semioottinen tulkinta ja psykologia –tieteiden tieteenteoreettinen rekonstruktio psykosemioottisina, normatiivis-analyyttisinä tieteinä. Psykologia –tieteiden tutkimuskohteena ymmärretään psyykkiset, so. mentaaliset ilmiöt. Tosin sanoen tutkimuskohteena on subjektiivisina kokemuksina ja toiminna koettuna mielekkyytenä rakentuva psykosemiosis, kokemusten psyko-logiikka. Kirjoituksessa esitetään, että psykologia –tieteet ovat psyko-loogisten, so. psyykkisissä yhteyksissään mielekkäiden, loogisten ilmiöiden tutkimusta erotuksena sosio-loogisista, sosiaalisissa yhteyksissään mielekkäiden, loogisten ilmiöiden tutkimuksesta, jotka myös rakentuvat semioottisesti, mutta jaettuina kokemuksina.

Kokemus ymmärretään subjektiivisena mentaalisena ilmiönä, semioottisesti tulkittuna mentaalista merkityssuhdetta ilmaisevan mentaalisen merkin ja sen objektivaation (merkkiväline, merkitsijä) sisältämänä subjektiivisena merkityssisältönä (merkitty). Psykologia –tieteitä erotetaan mentaalisten maailmasuhteiden avulla, joiden erilaisuutta kuvataan erilaisina kokemuksina koettuna mielekkyytenä. Kokemuksen käsitteen rinnalle nostetaan siten toiminnan käsite, jonka sisältämää yksilön mentaalista merkityksiä antavaa suhdetta maailmaan kuvataan toiminnan subjektiivisen mielekkyyden käsitteellä. Kokemuksen ja toiminnan käsitteiden rinnalle esitetään myös muut psykologia –tieteitä konstituoivat peruskäsitteet: mentaalinen merkki, merkkiväline, merkityssisältö, halu (motiivi).

Tieteelliseltä orientaatioltaan subjektiivista kokemusta ja toiminnan subjektiivista mielekkyyttä tutkivat psykologia –tieteet esitetään normatiivis-analyyttisinä tieteinä. Kirjoituksessa tarkastellaan normatiivis-analyyttisen tieteen peruslähtökohtia ja –olettamuksia sekä tiedeluonnetta, so. teoreettisten väitteiden suhdetta empiriaan, tieteen tehtävää ja tieteen tuottaman, tieteellisen tiedon luonnetta. Normatiivis-analyyttisen tieteen perusajatus on, että tieteelliset teoriat eivät kuvaa todellisuutta, vaan ovat suhdettamme oletettuun todellisuuteen, so. kokemuksia ja toimintaa sekä niiden ymmärtämistä, orientoivia ”ideaalityyppisiä” käsitteellisiä konstruktioita (vrt. Max Weber, Jean Piaget, Jürgen Habermas).

Metodisesti ymmärtäminen tapahtuu tulkinnan avulla, olettamuksena (kokemuksen ja toiminnan objektivoituneen ja objektivoidun) ilmauksen merkityssisällöstä. Objektivoidun (ilmaisun) mentaalisen merkin merkityssisältö, subjektiivinen kokemus ja toiminnan subjektiivinen mielekkyys, tulee ymmärretyksi asetettaessa se yksilön subjektiivista kokemushistorian, yksilön kokemusten kokonaisuuden horisonttia vasten, josta käsin yksilö tulkitsee merkityksenannon ajankohtaista elämäntilannettaan ja siinä tarjoutuvaa, esiymmärrettyä merkitystodellisuutta, ja ohjaa toimintaansa. Subjektiivinen merkitys, kokemus ja toiminnan mielekkyys ymmärretään siten (jonkin saamana) asemana, paikkana, tehtävänä yksilön kokemusten ja toimintojen mielekkyyksien kokonaisuudessa. Tulkinta, kokemuksen ja toiminnan subjektiivisen merkityssisällön eksplikoiminen, selventäminen psykologisena menetelmänä on tämän ”jonkin” mentaalisissa yhteyksissä saaman aseman, paikan, tehtävän selventävää käsittellistä kuvausta ja ymmärtäminen tämän ”tavoittamista”.

Artikkelin kirjoittaminen on työn alla…